Elintarvikkeissa on käytetty lisäaineita jo vuosisatojen ajan – jo siitä saakka, kun ihmiset suolasivat ja savustivat lihansa ja kalansa parantaaksen niiden säilymistä. Elintarviketiede on kehittynyt viimeisen 50 vuoden aikana suurin harppauksin ja sen ansiosta monet uudet lisäaineet toimittavat useaa eri tehtävää elintarvikkeissa.

Lisäaineiden avulla ruuan ravintoarvot säilyvät paremmin ja ruoka säilyy turvallisena syötäväksi. Niiden ansiosta myös ruuan maku ja ulkonäkö säilyvät parempina.

Lisäaineet voivat olla peräisin luontaisesta lähteestä. Esimerkiksi väri antosyaniini on peräisin hedelmistä ja kasviksista, mutta se täytyy käsitellä ennen elintarvikekäyttöä. Myös steaviuute on peräisin kasvista ja käsitellään elintarvikekäyttöön sopivaan muotoon.

Vaikka monet lisäaineet esiintyvät luonnossa sellaisenaan, niistä voidaan valmistaa tarkkoja kopioita saatavuuden varmistamiseksi. Esimerkiksi säilöntäaineena käytettävää bentsoehappoa esiintyy luonnossa mutta sitä valmistetaan myös erikseen. Sitruunahappo ja askorbiinihappo (C-vitamiini) ovat vastaavanlaisia esimerkkejä.

Niin sanotut keinotekoiset lisäaineet eivät esiinny luonnossa sellaisenaan vaan ne valmistetaan. Esimerkki tällaisesta on mm. atsovärit. Missään juomissamme Suomessa ei kuitenkaan käytetä atsovärejä.

Ennen kuin lisäaineita saa käyttää elintarvikkeissa, ne käyvät läpi tarkan tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan turvallisuusarvion. Lisäaineiden pääryhmät ovat happamuudensäätöaineet, värit, makeutusaineet, emulgointiaineet, stabilointiaineet ja säilöntäaineet.

Vuodesta 1986 elintarvikkeiden lisäaineet on luokiteltu E-numeroin. Luokittelu kertoo, että jokainen E-numeron saanut lisäaine on testattu ja todettu turvalliseksi elintarvikekäytössä kaikissa EU:n maissa. Niiden käyttöä ja vaikutuksia myös seurataan uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa.

Käytämme lisäaineita juomissamme vain silloin, kun ne ovat juoman laadun kannalta tarpeen. Coca-Colaan on aina käytetty ainesosia, jotka löytyvät luonnosta myös sellaisenaan – siitä lähtien, kun apteekkari Pemberton keksi juoman vuonna 1886. Kuten kaikki juomissamme olevat ainesosat, myös lisäaineet on valittu turvallisiksi hyväksyttyjen joukosta.