KIERTOTALOUS 2/4: Tämä artikkeli on osa alun perin LinkedInissä julkaistua juttusarjaa. Sen alkuperäinen kirjoittaja on Ulrike Sapiro, Coca-Colan vastuullisuusjohtaja Länsi-Euroopassa.

Kiertotalouden onnistuminen vaatii suuria muutoksia. Seuraavaksi haluan pohtia tarkemmin, millaisia muutoksia pakattujen kuluttajatuotteiden sidosryhmiltä edellytetään, jotta siirtymä lineaarisesta mallista kiertomalliin onnistuu. Tarkastelen asiaa erityisesti Euroopan markkinoiden näkökulmasta.
Lainsäädäntö on tärkeässä roolissa kiertotalouden kannalta, sekä kannustimena että mahdollistajana. Lainsäädäntö määrittää kiertotalouden ehdot ja kattaa sellaiset toiminnot kuin suunnittelu, keräys ja kierrätys, sekä raaka-ainemarkkinoiden kehitys. Lainsäädäntö ei voi tarkoittaa joidenkin sektorien keinotekoista tukemista vaan oikeiden taloudellisten keinojen, investointien ja infrastruktuurin luomista, jotta resurssien hyödyntäminen siirtyy päätöksenteon keskiöön. Kiertotalous ei toteudu, jos se tukee vain ympäristön hyvinvointia. Se tulee valjastaa myös talouden hyödyksi.
Paikalliset viranomaiset ovat tärkeässä roolissa kierrätyksen ja jätteenkäsittelyn suhteen. Viranomaiset ovat myös tärkeä linkki kuluttajiin ja kansalaisiin, ja sen myötä viranomaisilla on myös suuri vaikutus roskaamiseen. Luonnollisesti roskat ja jätteet ympäristössämme ja merissämme muodostavat vakavan ongelman, joka tulee ratkaista. Roskaaminen on kuitenkin seurausta ennen kaikkea ihmisten käytöksestä. Viranomaisten tulee taata tarvittava infrastruktuuri roskaamisen ehkäisemiseksi. Pidemmällä aikavälillä ihmisten käytökseen vaikuttaminen tulee parhaiten vähentämään ympäristön saastumista.
Ulrike_Sariro_Coca-Colan_vastuullisuusjohtaja
Coca-Colan vastuullisuusjohtaja Ulrike Sapiron mukaan niin lainsäädännön kuin yritysten ja kuluttajien toiminnan on muututtava Euroopassa, jotta siirtymä lineaarisesta mallista kiertomalliin onnistuu.

Pakattujen tuotteiden valmistajat, esimerkiksi Coca-Cola, joutuvat sisällyttämään kiertoajattelun osaksi strategioitaan. Olemme jo saavuttaneet paljon, mutta joudumme toden teolla työskentelemään, jotta uudet materiaalit voidaan lopulta täysin korvata kierrätysmateriaaleilla. Voimme saavuttaa johtavan roolin kierrätettävien pakkausten suunnittelussa ja valmistuksessa, kun suuntamme katseen tulevaan, ei menneeseen.
Valmistajien täytyy myös ymmärtää pakkausten uusiokäyttö strategisena mahdollisuutena, millä saa lisäarvoa olemassa olevista resursseista. Tämän saavuttaminen voi olla vaikeaa, sillä siirtymävaihe on monimutkainen ja edellyttää eri sidosryhmien yhteistyötä. Ensimmäiseksi pitää ottaa vakavasti yksi velvoite: EU-maissa pakkausten valmistajien täytyy noudattaa keräystä ja kierrätystä koskevia säädöksiä. Kukaan ei voi olla vapaamatkustajana.
Viimeiseksi, myös kuluttajien täytyy muuttaa käytöstään. Jotta pakkaus säilyttää arvonsa ja on kierrätettävissä, materiaalin laatu ei saa heikentyä. Se tarkoittaa sitä, että kuluttajien täytyy lajitella ja varastoida pakkaukset kotonaan, ja nähdä kierrätyspisteelle menemisen vaiva. Monet sektorit, kuten pakkausten käyttäjät, myymälät, palveluntarjoajat, kodinkonetuottajat ja rakennusurakoitsijat, voivat helpottaa prosessia ja tehdä siitä kuluttajille helpomman.