Kun Olympialiikkeen kumppani Coca-Cola valmistautui Helsingin Kesäolympialaisiin vuonna 1952, oli yhtiöllä yksi suuri haaste. Miten toimia maassa, jossa ei vielä tuolloin ollut paikallista Coca-Cola –yhtiötä tai juoman valmistusta?  Yhtiö oli kuitenkin päättänyt ratkaista tämän ongelman, olihan se ollut Olympiakisojen yhteistyökumppani Amsterdamin kisoista eli vuodesta 1928 alkaen.

 

Ratkaisuksi löytyi nerokas idea, joka hyödytti myös Sotainvalideja. Sodan jäljiltä Suomessa oli noin 95 000 vammautunutta veteraania, jotka tarvitsivat tukea. Sotainvalidien Veljesliitto huolehtii vielä yhä tänäänkin noin 5 000 veteraanista ja heidän puolisoistaan.

 

J.F.C Westerman vastasi Coca-Cola Export Corporation –yhtiön Hollannin toiminnoista ja ajatus juomien lahjoittamisesta sotainvalideille kypsyi hänen mielessään.  Toukokuussa 1952 Westerman ja kaksi muuta Coca-Colan työntekijää Belgiasta ja Ranskasta lensivät Suomeen keskustellakseen Sotainvalidien Veljesliiton kanssa Coca-Colan myymisestä varainkeruuperiaatteella. Neuvottelut etenivät nopeasti ja yhteinen näkemys Coca-Colan myymisestä kisojen aikana syntyi helposti.

Suuri lahjoitus

 

Coca-Colan Euroopan organisaatio lupasi lahjoittaa 20 000 koria juomaa. Määrää lisättiin myöhemmin 25 000 koriin. Tämän lisäksi 5 000 koria lahjoitettiin toimittajaopiskelijoiden ja Olympiakomitean tueksi.  Juomien myyntiä ja jakelua varten lainattiin myös 200 kylmälaitetta, neljä jakeluautoa ja kaksi pakettiautoa.

 

Lisäksi toimitettiin markkinointimateriaalia kuten 150 000 aurinkolippaa, 500 logokiekkoa, 1000 pullonavaajaa, 100 brändättyä emalikiekkoa sekä –yllättäen, mutta koska juomat tulivat Hollannista – 100 tulppaanityttöä esittävää julistetta. Korit, kuljetuskalusto, kylmälaitteet ja myös pullot oli sovittu palautettavaksi kisojen jälkeen Hollantiin, minkä vuoksi kaikki pullot kerättiin tyhjinä takaisin.

Monta maata tukemassa lahjoitusta Suomeen

 

5. toukokuuta päivätyssä kirjeessä Sotainvalidien Veljesliitto ja Coca-Cola Company sinetöivät yhteistyön yksityiskohdat ja ‘Operaatio Muskeli’ –nimellä kutsuttu Coca-Cola-projekti saattoi käynnistyä.  Aivan ensimmäiseksi Amsterdamissa toimivan Coca-Cola-yhtiön oli ratkaistava kaikkien tarvittavien materiaalien saatavuus. Hankkeesta tuli euroopanlaajuinen, sillä kylmälaitteet löytyivät Saksasta ja Hollannista, kuorma-autot Ranskasta, mainosmateriaali valmistettiin Oslossa ja Amsterdamissa.

 

30 000 koria Coca-Colaa pakattiin tunnistettaviin keltaisiin puulaatikoihin. Pohjalla olevan laatikon päälle laitettiin toinen samanlainen laatikko ylösalaisin, ikään kuin kanneksi. Nämä laatikot sidottiin yhteen metallihihnoilla. Laatikoiden sitomiseen käytettiin 68 kilometriä metallinauhaa.  

 

Kuljetuksen järjestäminen oli seuraava haaste.  Dutch Company –yhtiön 750 tonnin höyryrahtilaiva ’Marvic’ hoiti kuljetuksen ja ankkuroi Helsingin satamaan kelluvaksi varastoksi. Marvicia oli käytetty toisen maailmansodan aikana Normandian maihinnousussa. Sodan jälkeen laiva kunnostettiin rahtialukseksi.  Marvic saapui Helsingin satamaan heinäkuun 1. päivänä ja kisat alkoivat 19. heinäkuuta.

Muskeli—projekti

 

Projektin tässä vaiheessa Coca-Cola –yhtiö auttoi Sotainvalidien Veljesliittoa oman paikallisen ‘Muskeli-projektin’ käynnistämisessä. Liitto rakensi 36 siirrettävää myyntikioskia, palkkasi myyjiä ja valmistautui urheilijoiden ja kisavieraiden saapumiseen.  Helsingissä järjestettiin myyntikoulutus, josta vastasivat Leonce Pacheny Coca-Colan Pariisin toimistosta ja H.F. Gangsted Coca-Colan Norjan toimistosta. Useimpiin mainoskyltteihin oli painettu erityinen viesti, jossa kerrottiin Coca-Colaa myytävän sotainvalidien hyväksi.  Koreista 5 000 oli varattu kisakylää varten ja lehdistökeskukseen. Näiden 5 000 korilla kerättiin varoja toimittajaopiskelijoiden stipendeihin sekä Olympiakomitealle.  

 

Kaikki oli valmista kisavieraita varten. Kisojen avajaisseremonioissa kansa riemuitsi, kun Suomen suuri urheilulegenda, yhdeksän kultamitalia voittanut Paavo Nurmi kantoi Olympiatulta.  

 

Veljesliitto suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Henkilökuntaa oli riittävästi kaikilla myyntipisteillä, joita löytyi niin keskeisiltä kisa-alueista kuin hieman kauempaakin. Joka yö kylmälaitteet täytettiin seuraavaa päivää varten jäillä ja Coca-Cola-pulloilla. Liitto sai jokaisesta pullosta 20 sen aikaista markkaa ja käytti saadut varat ostamalla kivitalon Helsingin keskustasta, mihin aiemmin viidessä eri toimipisteessä työskennelleet Liiton työntekijät sijoitettiin. Helsingin kisojen jälkeen Coca-Cola jatkoi yhteistyötään Olympialiikkeen kanssa, mitä on jatkunut jo lähes 90 vuotta.  

Merkityksellinen tapahtuma

 

Tarina olisi päättynyt tähän, ellei Veljesliitto olisi pitänyt kertomusta hengissä. Vuonna 2013 ryhmä Sotainvalidien Veljesliiton edustajia, Suomen konsuli ja useat liikeemiehet vierailivat Coca-Colan pääkonttorissa Atlantassa. He jakoivat Coca-Colan edustajien kanssa muistoja ja tietoa vuoden 1952 tapahtumista kuten myös valokuvia ja asiakirjoja omista arkistoistaan.

 

Olin äärimmäisen innostunut saadessani kuulla näitä kertomuksia. Liiton tekemä ja lahjoittama muistokirja kokoaa kaikki tarinat yksiin kansiin. Kirja on tallennettu yhtiön arkistoon muistona siitä, miten kaksi erilaista organisaatiota saivat yhteistyöllä aikaiseksi jotain suurta ja niin monia hyödyttävää.  

 

Teksti on käännetty Coca-Colan historiasta ja arkistosta vastaavan Ted Ryanin tekstistä. Alku

 

peräinen teksti löytyy Coca-Colan kansainväliseltä sivustolta www.thecoca-colacompany.com